Tänään minulla on ollut niin sanottu romupäivä. Romupäiväksi kutsun niitä päiviä kun ei jaksa, selkä on jumissa, on jännitysmigreeniä, särkyä ja väsynyt olo. Näitä tulee aina välillä ja silloin ei jaksa oikein paljon mitään. Se tietty harmittaa, kun haluaisi tehdä kaikenlaista, olla energinen ja voida hyvin. Mutta tänään olen ottanut rauhallisesti ja hyväksynyt, että nyt on näin. Olen oppinut kunnioittamaan kehoni viestejä, se kertoo, että olen ollut liikaa menossa, valvonut joka ilta liian myöhään, ja vaikka on ollut kivaa, ja olen tavannut paljon ystäviä, niin nyt tarvitset lepoa. Aamulla sängyssä jo kuuntelin itsemyötätuntomeditaatioita, yritin sen jälkeen jotain puuhastella, mm. kuunnella tallennettua webinaaria ja siivota samalla. Lopuksi kuitenkin annoin itselleni luvan mennä lepäämään, viltin alle, villasukat jalassa.
Sain todella harjoitella myötätuntoa itselleni tänään. Tunnistin ja hyväksyin, aina ei jaksa, välillä pitää rauhoittua. Olen itselleni kiitollinen siitä, että olen osannut kohdella itseäni tänään lempeydellä ja olla armollinen. Aina ei ole helppoa pysähtyä, vaikka tietää, että pitäisi. Vaatii itse asiassa lujaa tahtoa olla itselleen myötätuntoinen ja armollinen. Onneksi tuli tämä lepopäivä. Tänään on myös sadepäivä. Se tekee luonnolle ja puutarhalle hyvää ja sateen jälkeen kasvit jaksavat taas jatkaa kasvuaan ja kukoistustaan. Niin minäkin, koska huomenna on uusi – pirteämpi – päivä.
Oletko sinä ollut itsellesi myötätuntoinen? Kuuntele herkästi tuntemuksiasi, tunnista kärsimys, hyväksy että näin on. Samalla huomaa, että et ole yksin, muillekin sattuu. Sitten ole itsellesi ystävällinen, tunnista mitä tarvitset juuri nyt. (Minä menin viltin alle.) Sen jälkeen jatka elämääsi ja huomaa miten paljon mukavampaa se onkaan.
Comments