Jos kadulla on kuoppa…
Kävelen katua pitkin Jalkakäytävässä on syvä kuoppa. Minä putoan. Hukun… Olen avuton. Ei syy ole minun. Kestää iäisyyden päästä ylös.
Kävelen samaa katua. Jalkakäytävässä on syvä kuoppa. Olen kuin en sitä näkisi. Putoan uudelleen. En käsitä, että olen jälleen tässä, mutta ei syy ole minun Kestää edelleen kauan päästä ylös.
Kävelen samaa katua. Jalkakäytävässä on syvä kuoppa. Näen sen. Putoan… Siitä on tullut tapa, vaikka silmäni ovat auki. Tiedän missä olen. Syy on minun. Nousen saman tien ylös.
Kävelen samaa katua. Jalkakäytävässä on syvä kuoppa. Kierrän sen.
Kävelen toista katua.

There’s a Hole in My Sidewalk
I walk down the street. There is a deep hole in the sidewalk. I fall in. I am lost… I am helpless. It isn’t my fault. It takes forever to find a way out.
I walk down the same street. There is a deep hole in the sidewalk. I pretend I don’t see it. I fall in again. I can’t believe I am in the same place. But, it isn’t my fault. It still takes me a long time to get out.
I walk down the same street. There is a deep hole in the sidewalk. I see it is there. I still fall in. It’s a habit. My eyes are open. I know where I am. It is my fault. I get out immediately.
walk down the same street. There is a deep hole in the sidewalk. I walk around it.
I walk down another street.”
– poem by Portia Nelson
Comments