Positiivisen psykologian valmennus -koulutuksessa tehtiin lukuisia tehtäviä, sellaisia, jotka toimivat valmennuksissa ja jotka auttavat valmennettavia eteenpäin. Yksi niistä oli kirjoittaa kertomus tulevasta vuodesta. Alkuun virittelyksi kävimme läpi Ratkaisukeskeisyyden askeleet:
Tavoitteet vievät eteenpäin – mikä olisi toive, tavoite tai toivottu lopputulos?
Hyvän huomaaminen
Arvostus
Pienin askelin perille
Avoin mieli löytää ratkaisut
Eteenpäin vieviä kysymyksiä ovat mm.
Mitkä ovat sinun hyvinvointisi tärkeimmät tukipilarit?
Mistä asioista saat voimaa ja jaksamista?
Mitkä asiat auttavat sinua jaksamaan arjessa pitkin vuotta?
Mitkä asiat lisäävät ja vahvistavat hyvinvointiasi?
Mitkä asiat kuluttavat ja vievät jaksamistasi?
Mitä haluat tehdä enemmän tulevana vuonna, jotta jaksat ja voit hyvin?
Mitä haluat tehdä vähemmän tulevana vuonna, jotta jaksat ja voit hyvin?
Mikä on erityisen tärkeää omalle hyvinvoinnille ja jaksamiselle?
Ratkaisukeskeisyys on asenteen ja näkökulman lisäksi menetelmä – ja sen voimme kaikki oppia. Ongelmien sijaan kannattaa keskittyä siihen, mitä halutaan. ‘Miksi’ kysymys ei useinkaan vie eteenpäin. Tärkeämpää olisi huomata voimavaroja ja vahvuuksia, jotka auttavat ja tukevat ajattelua tulevaisuuteen ja toivottuun kehitykseen.
Ja tässä minun tarinani vuodelle 2021, jonka olen siis kirjoittanut jo maaliskuussa, ja nyt vajaa vuosi myöhemmin, niin kyllä allekirjoitan, että moni asia tuosta on toteutunut ja ne loputkin toteutuvat aina välillä. Lite bättre varje dag ja oppia koko elämä!
TARINA: Vuosi 2021 – opin rentoutumaan
Tämä vuosi on ollut huikea. On ollut niin paljon positiivisuutta, olenhan kouluttautunut Positiivisen psykologian valmentajaksi. Hyvä minä!
Mitä olen matkan varrella oppinut, ja mitä positiivisia muutoksia olen itseeni tehnyt. Olin toki tunnistanut jo pitkään, että jatkuva tekeminen, halu oppia ja tehdä kuluttaa minua. Mutta niistä myös saan energiaa. Tasapainon löytäminen on ollut vaikeaa, välillä on hyviä päiviä ja olen tosi energinen, ja välillä on päiviä, jolloin en jaksaisi mitään, on migreeniä ja kolottaa selkään ja polveen jne. Olin jo jouluksi 2019 hankkinut Oura älysormuksen, joka mittaa palautumista (kun en itse osaa😉) ja rupesin seuraamaan sitä tarkemmin. Kun olin nukkunut tarpeeksi hyvää unta, vaikkakin heräilen välillä, ja leposyke on laskenut alkuyöstä, niin score on yli 80 ja yleensä on hyvä päivä edessä. Kun en ole väsynyt eikä ole päänsärkyä jaksan olla iloinen ja mukava, energinen ja aikaansaava, luova ja jopa vitsaileva joskus. Tämän tilan tavoitteleminen oli minulle kaikkein tärkeintä tänä vuonna.
No mitä se sitten edellyttää? Ja miten sain sen aikaiseksi. Ensinnäkin oli pakko alkaa tekemään valintoja. Mitä jaksan, mitä ehdin, mitä tarvitsen, mitä haluan. Ja kuunnella sisäistä ääntäni. Egominä haluaisi aina tehdä kaikkea ja valvoa yömyöhään, koska huomaa ykskaks, että on jo myöhä eikä ole vielä tehnyt kaikkia asioita.
Viisas minä sanoo, ettei kaikkea tarvitse tehdä samana päivänä. Huomennakin on päivä.
Viisas minä myös huolehtii siitä, etten napostele iltamyöhään, koska sekin vaikuttaa palautumiseen. Viisas minä kehottaa (Oura ja kalenteri muistuttaa) hidastamaan ja rauhoittumaan n iltaysiltä – sitä on tehnyt jo pitkään, mutta nyt oikeasti, aikuisten oikeasti, olen oppinut noudattamaan näitä ohjeita.
Rauhoittumiseen on liittynyt myös mahdollisuus vihdoin antaa aikaa kirjojen lukemiselle. Sitä olen halunnut lisätä jo pitkään.
Olen myös oppinut pitämään pieniä pysähdyksiä ja hiljentyä päivän aikana. Tämä edesauttaa kokonaispalautumista. Ja olen meditoinut joka päivä. Sen tekeminen ilman, että se on suorittamista, on haaste, jonka kanssa olen tehnyt töitä. Lite bättre varje dag!
Ei siis mitään kovin kummallista, mutta on silti ollut mulle vaikeaa, kun mieli haluaa niin paljon enemmän. Nyt olo on kuitenkin kokonaisempi!
Comments